Nagambie Skydiving

Lauantaina aamulla heräsin seitsemältä ja laitoin itseni valmiiksi. Mun piti ottaa perheen isän auto, mutta tää oli lähtenyt töihin autolla. No muutaman puhelun jälkeen lähdin sitten toisella autolla hakemaan Amya Werribeestä ja sieltä ajettiin kotiin hakemaan mun tavarat, toimistolle vaihtamaan auto toiseen autoon ja vihdoin yhdeksän jälkeen päästiin lähtemään.

Ajettiin motarille ja matka kesti vähän alle kaks tuntia. Koko matkan olin ihan pissat housuissa kun jännitti niin paljon. Kun päästiin perille, mietittiin minne me oikeen tultiin kun paikka näytti tosi vanhalta eikä turvalliselta ollenkaan! Ajettiin sitten talon toiselle puolelle ja alkoi näyttää jo vähän paremmalta. Näin lentokoneen, mistä hyppäisin ja se näytti aika pieneltä peltipurkilta.

Mentiin sitten toimistoon ja sain kauheesti papereita täytettäväksi. Juteltiin yhden naisen kanssa, joka kanssa hyppää siellä ja kävi ilmi, että hän on puoliksi suomalainen. Hänen mies kuvasi ja otti valokuvia mun hypystä! Sen jälkeen odoteltiin melkein tunti(mun jännitys vaan kasvoi) kunnes mut kutsuttiin opetusalueelle. Mun ryhmään kuului 5aasialaista, jotka oli tullut sinne juhlimaan synttäreitä. Ensimmäinen kysymys oli mun vieressä olevalta tytöltä kun se oli kuullut huhuja, että kuinka moni kakkaa housuihinsa kun hyppää?! Se luuli, että joka toinen hyppääjä, mutta meidän ohjaaja sano ettei oo koskaan kuullut tollasesta :D Haha

Käytiin siinä sitten läpi mitä pitää tehdä kun hypätään ja mulla meni vähän ohi kun jännitin niin paljon, mutta käytiin ne vielä uudestaan läpi niin tiesin mitä tehdä.

Siinä sitten oli lisää odottelemista ja laitettiin hyppyhousut jalkaan ja ne valjaat vai mitkä ne nyt onkaan. Vihdoista viimein tuli aika mennä ja lähdettiin koneeseen. Yhtäkkiä ennenkun mentiin portista sisään sinne missä lentokone oli, mun hyppääjä Jai oli vaan että pysähdy heti! Olin vaan että mitämitä mikä nyt on hätänä? Sitten se sano tästä kun meet eteenpäin alkaa fun zone :D lol Mä jo ajattelin, että ollaan unohdettu tyyliin joku valjas kiinnittää muhun...

Mä olin aika hyvissä käsissä mun hyppyni kanssa, koska Jai on kuulemma hypännyt monta tuhatta hyppyä ja käynyt myös Norjassa hyppäämässä basejump. Eli kalliolta hyppäämässä alas!

No lentokoneessa oli vähän lisää paniikkia ilmassa. Lennettiin joku satavuotta ylöspäin ja musta otettiin aina välillä videota. Vihdoista viimein punainen valo syttyi päälle. 3minuuttia aikaa. Jai kiinnitti mut siihen ja tarkisti vielä kaikki valjaat. Keltainen valo syttyi päälle. 1minuutti piti valmistautua. Laitoin lasit päähän. Punainen valo syttyi päälle, mikä tarkoitti että nyt hypätään!

Mua pelotti niin paljon etten voi sanoilla edes kuvailla. Mun edessä oli monta ihmistä hyppäämässä ennen mua ja siinä kun katselin kun ne meni koneen reunalle ja yhtäkkiä vaan katosi ei ollut hauskaa :D
Sitten tulikin jo mun vuoro ja oltiin reunalla. Pistin kädet ristiin ja jalat koneen alle. Sitten Jai sano, että nyt mennään ja hypättiin ulos. Pudottiin ehkä 5sekuntia ja olin kauhusta kankeena kunnes meidän varjo aukes. Jai sano vaan että oh shit. No mähän aloin heti kysymään että mitä nyt mitä tapahtu miks sä sanoit oh shit apuaaa..

Meidän varjo aukes aivan liian aikasin. Hypättiin 4,5km korkeudelta, joten meidän vapaapudotuksen olisi pitänyt olla minuutin mittainen. No voin kertoa, että siellä 4km korkeudella kun varjo aukes oli aikas kylmä ja ainut tapa tulla nopeasti alas oli kai pyöriä, joten mehän pyörittiin ja pyörittiin ja pyörittiin. Sain välissä vähän ohjata itse meidän varjoa ja yrittää katsella maisemia, mutta mun pää oli pyörimisestä niin sekasin, että yritin vaan keskittyä ettei mulle tuu huono olo tai etten pyörry. Jai sano mulle matkalla alas, että mä luultavasti saan uuden hypyn, koska tää hyppy ei onnistunut ollenkaan. Mä mietin siinä vaiheessa, että jos laskuvarjohypyt on tälläsiä en todellakaan halua hypätä toista kertaa.

No vihdoista viimein kun päästiin maahan oli vähän huono olo. Mentiin ottamaan multa valjaat yms pois ja menin toimistoon sanomaan, että niin mä saan kai uuden hypyn kun toi meni pilalle. Istuin sitten sohvalla ja juttelin muille hyppääjille ja ne yritti kovasti spekuloida mitä meidän hypylle oli käynyt. Luultavasti meidän safetypin oli ollut huonosti kiinni tms kun varjo aukes heti.
Meillä oli hyvä onni ettei varjo auennut aikasemmin, koska sehän olisi voinut vaikka jäädä kiinni koneeseen...

No odottelin sitten sohvilla ja yritin saada mun olon paremmaksi. Tajusin etten oo syönyt mitään aamu 7jälkeen, joten kävin hakemassa eväitä ja alkoi heti tuntua paremmalta. Kävin sitten katsomassa toimiston taululta ja  mut oli laitettu uuteen hyppyyn jee :) Ihmettelin kun ihmisiä tuli takaisin hypystä ja ne oli kaikki niin iloisia ja ei lopettanut hymyilemistä. Mietin vaan, että miten se muka oli noin hauskaa..

Sain suostuteltua Amyn hyppäämään ja se täytti kaikki paperit ja meni maksamaan. Meidän harmiksi Amyn englantilainen pankkikortti ei toiminut ja se ei sitten voinutkaan hypätä :(

Tälläkertaa mulle pistettiin vaan valjaat päälle ja mentiin odottelemaan koneen lähelle. Yks toinen ohjaaja selitti kahdelle miehelle, jotka hyppäs samaan aikaan, että joo se vapaapudotus on noin minuutin mittainen. Lisäsin siihen, että tai 5sekuntia ja ne vaan nauro kun kerroin mun edellisestä hypystä!

Hyppäsin taas Jayn kanssa. Tälläkertaa lentokoneessa mua ei jännittänyt niin paljoa vaikka vieläkin jännitti. Lentokoneen reunalle, jalat alle, kädet ristiin ja menoksi! Tälläkertaa me pudottiin. Me pudottiin kauan! Mun valokuvaaja jostain tupsahti meidän eteen ottamaan videoo ja kuvia ja pitkän pudotuksen jälkeen Jai aukas meidän varjon.

Sain taas ohjailla meitä ja tälläkertaa me pystyttiin nauttimaan meidän alastulosta. Jai kertoi mulle missä näky mitäkin paikkoja ja minne laskeuduttaisiin. Tälläkertaa meidän laskeutuminen tuli tosi nopeasti ja yhtäkkiä oltiinkin jo maassa! Taisin sanoa kun laskeuduttiin, että hypätään uudestaan hehe :D

Tälläkertaa mä olin yks niistä joka ei pystynyt lopettamaan hymyilemistä. Menin takaisin ja kerroin Amylle miten upee hyppy meillä oli! Enkä lopettanut hymyilemistä kun lähdettiin autolla ajamaan.

Ajettiin ehkä parikymmentäminuuttia kun alkoi kuulua hassua ääntä. Pysähdyttiin ja ajattelin että se oli sellanen muovi auton sivussa ja päätettiin jatkaa matkaa. No tää ääni vaan kasvoi ja pysähdyttiin uudestaan. Huomattiin auton takarenkaasta lähtevän pitkä kumi irti ja päätin soittaa apua. No mun puhelimesta oli loppunut akku ja niin oli Amynkin puhelimesta. Ei siinä sitten muu auttanut kun tien varressa alkaa heiluttelemaan jos joku auto olis pysähtynyt. Vähän ajan päästä yks auto pysähtyi ja sieltä tuli kaksi vanhaa miestä auttamaan. Kerrottiin mitä tapahtu ja ne vaan sano, että kyllä sillä vielä pystyy ajamaan. Tielle vaan! Toinen auto pysähtyi ja sieltä tuli 2miestä kehen tutustuttiin siellä skydiving paikassa! No ne sitten autto meitä. Sain mun puhelimen lataukseen ja ne seuras meitä vähän matkaa autolla, mutta auto piti niin hassua ääntä ja ratti vaan heilu, joten pysähdyttiin uudestaan.

Mitch ja hänen kaveri yritti vaihtaa niiden auton vararenkaan(meillä kun ei ollut vararengasta) meidän autoon, mutta se ei ollut tarpeeksi syvä. Ajettiin auto sitten parin minuutin päässä olevalle huoltoasemalle ja sain Meeganilta luvan jättää auton sinne ja me saatiin kyyti Mitchiltä kotiin. Mitch oli ihana kävi hakemassa meille kaikille jäätelöt ennenkun lähdettiin ajamaan takaisin!

Tajuttiin sitten kun pojat oli just lähtenyt, että niille tais jäädä joku tosi tärkeä mutteri renkaiden vaihdosta? Joten lähdettiin autolla niiden perään kun meillä ei ollut niiden numeroa. Oltiin sitten viisaita ja soitettiin sinne skydiving paikkaan ja ne soitti Mitchille ja Mitch soitti mulle kun sillä oli mun numero. Kävi ilmi, ettei niillä ollut sitä osaa.

Ajettiin sitten Werribeehen hakemaan Amyn auto, meille viemään mun auto pois ja lähdettiin takasin sinne huoltoasemalle. Me ajateltiin matkan olevan joku päälle puolituntia, mutta se olikin joku tunti puoli. Käytiin katsomassa tienvarresta missä vaihdettiin rengasta, mutta eihän se siellä ollut(plus oli pimeetä niin ei me paljoa nähty). Mentiin sitten katsomaan huoltoasemalle kun mulla oli sellanen tunne, että se saattais vieläkin olla siinä renkaassa. Ajettiin auton viereen ja oli ihmisillä ihmettelemistä kun tuuletettiin kun löydettiin se renkaasta!

Ei oltu syöty melkein mitään koko päivänä niin ajettiin seuraavalle huoltoasemalle, jossa oli Subway. Kävin hakemassa subin ja myyjä anto mulle alennusta sekä extra keksin ;)

Loppumatka meni sitten ihan hyvin ja pääsin nukkumaan joskus puolenyön jälkeen!

Mikä päivä! :D

Great Ocean Road

Heräsin toissaviikon perjantaina 5.20. Pistin itseni valmiiksi kun mua piti tulla kyyti hakemaan puolentunnin sisään. No tunnin päästä auto saapui pihaan ja hyppäsin tavaroiden kanssa kyytiin. Mentiin tarkistamaan renkaiden kunto huoltoasemalle ja sieltä vieressä olevaan mäkkiin.

Eihän me nyt niin aikasin ilman kahvia oltais selvitty! Lähdettiin sitten ajamaan ja gps neuvo reittiä. Ajattelin kuitenkin kertovani uuden nopeamman reitin motarille, mutta loppujen lopuksi oltiin umpikujassa ja jouduttiin kuuntelemaan gps neuvoa... hehe ei siis kannata kuunnella mun ajo-ohjeita!

Meidän ensimmäinen pysähdys oli Torquayn Bells Beachilla. Ajettiin kahdella autolla kun meitä oli matkassa kuusi. Ensin kesti vähän aikaa ennenkun löydettiin toinen auto, mutta sen jälkeen käveltiin rannalla ja ihailtiin maisemia(ja surffareita).

Minä, Codi ja Ella

Minä ja Ella

Jatkettiin sitten matkaa ja pysähdyttiin muutamalla nätillä rannalla ja pysähdyspaikalla!

Pysähdyttiin Lornessa sijaitsevalla majakalla ja käytiin ylhäällä majakalla sekä kahdella rannalla.

Oli tosi upeat maisemat ja lämmin päivä :)

Meidän seuraava pysähdys oli Erskine-nimisillä vesiputouksilla. Käytiin hakemassa kaupasta sitä ennen vähän ruokaa syötäväksi vesiputouksen juurella.

Ei pidetty mitään kiirettä vesiputouksilla. Syötiin lounasta, rentouduttiin, juteltiin ja otettiin kuvia! Kunnes matka jatkui...

Yhtäkkiä Amy pysäytti auton meidän edessä ja viitto kaikki ulos. Mietittiin että mikä sille nyt oikeen tuli kunnes huomattiin kaikki ihan tien vieressä oleva villi koala! Kuinka söpöä :)

Saavuttiin sitten vihdoista viimein meidän Surfers Side hostellille ja meidät otti vastaan vanha nainen, joka sitten näytti meille kaikki tilat ja kerto tarinoita. Tosin kukaan meistä ei pahemmin kuullut mitä se puhu, kun se puhu niin hiljaa... No pääasia oli, että meidän huone löyty ja saatiin tavarat siirrettyä autosta sinne. Käytiin vielä kaupassa hakemassa ruokaa ja kokattiin hostellilla.

Illalla päätettiin mennä rannalle, joka oli ihan meidän hostellin takana. Pelattiin siellä hauskoja pelejä ja tutustuttiin Melbourne Universityssä opiskeleviin vaihto-oppilaisiin! Nää vaihto-oppilaat halus jossain vaiheessa tehdä nuotion(mikä osottautu ihan hyväks ideaks kun oltas muuten jäädytty) ja tehtiin sellanen pieni. Yhtäkkiä jostain tupsahti australialainen 17v poika, joka kysy että missä kaikki on. Ei ihan ymmäretty heti mitä se haki, mutta loppujenlopuks kävi ilmi, että kyseinen paikka missä me oltiin oli paikallisten nuorten tapaamispaikka ja siellä oli kuulemma samaisena yönä ollut suunnitelmissa tehdä kokko :D Aika jännä sattuma, että me vaan oltiin niiden salaisessa tapaamispaikassa nuotion ääressä ja niillä oli sovittuna tollanen samalle illalle. No jossain välissä sieltä sitten tuli vähintäänkin kymmenen aussia kyläilemään meidän nuotiolla...

Jordan 23

Viime keskiviikkona kävin töistä päästyäni hakemassa Ellan ja ajettiin Highpointiin elokuviin. Käytiin katsomassa Runner, runner. Se kerto pokerinpeluusta ja oli ihan hyvä! Olin kotona joskus ennen yhtätoista ja skypetin vielä kotiin ennenkun menin nukkumaan.

Torstaina heräsin jo seitsemältä, mutta nousin ylös vasta puolelta kun Indiana tuli herättämään mut. Laitoin lapset ja itseni valmiiksi ja lähdettiin Meeganin kanssa Rendevouziin aamupalalle, missä Lexi ja Christos(Meeganin kaveri ja sen poika) jo meitä odotti. Lapset käyttäyty paremmin kun osasin odottaa ja kaikilla oli mukavaa! Aamupalan jälkeen vietiin Indi päiväkotiin ja mä tulin Bostonin kanssa kotiin.

Perjantaina oli ihan ihme sää. Ensin paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta, 5minuutin päästä satoi kaatamalla vettä ja tuuli niin paljon, että ikkunat melkein kaatu sisään. Kunnon myrskyilma, kuitenkin ilman sitä myrskyä... 

Me lähdettiin lauantaina roadtripille ja tultiin eilen illalla takasin. Tänään oon ollut aikas väsynyt, oon ollut kahdeksasta asti aamusta töissä ja vieläkin oon vaikka kello on jo puol 11... Joten huomenna oon tuplasti väsynyt. Täytyy vaan juoda kahvia tunnin välein, että pysyy hereillä hehe :)

One day your life will flash before your eyes. Make sure it´s worth watching!

Viime keskiviikkona mä siivosin lattioita Bostonin nukkuessa. Nostin imurin viedäkseni sen pois ja kaaduin samantien lattialle. Loppupäivänä ei sitten pahemmin kävelty tai nosteltu mitään. Kahvikupinkin kantaminen oli tuskaista. Ihan kun joku olis vääntänyt puukkoa selässä. Jouduin vähän käyttämään mielikuvitusta miten saan lapsen turvallisesti alakertaan kantamatta sitä... Onneksi isovanhemmat tuli kylään tunnin päästä Bostonin herätessä, joten pääsin lepäämään. Kyllä oli äitiä ikävä koko ilta...

Torstaina Meegan pakotti mut menemään kiropraktikolle ja siellä kävi ilmi, että mun alaselän nikamat oli mennyt pois paikoiltaan. No ne sitten painettiin oikeille paikoille ja nyt mun selkä on jo siinä kunnossa, että pystyn kävelemään!

Mun loppu työviikko meni aika surkeissa merkeissä kun selkä oli vieläkin kipeä.. Perjantaina juostiin koko päivä paikasta toiseen, joten sekään ei auttanut! Illalla Meegan vei mut ja Indin kuitenkin Altonaan jälkkärille niin vähän piristyin :)

Lauantaina heräsin siihen kun mun viereisessä huoneessa kiljuttiin ja riehuttiin. Lapset sekä vanhemmat. Nousin sitten ylös käydäkseni vessassa ja Meegan pyysi anteeksi meteliä, mutta sanoi kellon jo olevan melkein kahdeksan.. Totesin vaan, että juu mutta nyt on lauantai :D hehe
Oli tosi lämmin päivä ja me päätettiin Amyn kanssa lähteä St.Kildaan ennenkun lähdettäisiin Casinolle. Päästiin juna-asemalle ja todettiin, ettei oo mitään järkeä lähteä niin kauas. Palattiin takaisin meille laittamaan tavarat kasaan, käytiin Amyn luona Werribeessä sekä Aldissa ja mentiin keskustaan.

Minä meidän takapihalla :)

Käytiin syömässä ja pienessä pubissa, kunnes tavattiin Emma ja sen isä. Ne oli Mantra on Russell-nimisessä hotellissa. Emman isä oli tosi mukava. Se oli tuonut mulle Kanada-hupparin!Istuttiin sitten hotellissa, juteltiin, juotiin ja laittauduttiin. Kun oltiin valmiita lähdettiin Casinolle!

Sunnuntaina aamulla kun herättiin lähdin Amyn kanssa tapaamaan Aschaa. Aschan piti tulla mun perheen seuraavaksi lastenhoitajaksi elokuussa, mutta koska mä päätin jäädä pidemmäksi aikaa se etsi uuden perheen.

Ei meinattu päästä keskustasta pois, koska siellä oli joku iso marathon tapahtuma. Käytiin sitten siellä tapahtuman keskipisteessä hakemassa ruokaa. Ostin kanawrapin ja söin siitä puolet kunnes tajusin, että se on täynnä hasselpähkinöitä... Mähän oon allerginen.. Tai niin mä ainakin luulin kun ei mulle tullut pahemmin mitään oireita niin en mä varmaan ookaan! :)

Ajettiin sitten eteenpäin kunnes Ella soitti mulle ja otettiin se kyytiin. Mentiin Albert Parkiin pieneen kahvilaan kahville ja istuttiin siellä vähintään kaks tuntia.
Oli tosi mukava vaan istuskella siellä sateisena päivänä ystävien kanssa ja juoda kahvia. Löydettiin myös lehdistä hyviä sanontoja :)

Tultiin sitten junalla kotiin ja ehdin olla vähän yli tunnin kotona ennenkun Amy tuli hakemaan mua ja mentiin Point Cookin Grilled -ravintolaan syömään ja suunnittelemaan meidän viikonlopun roadtrippiä!

Shots

Mä sain perjantaina yllättäen puoliks vapaan päivän. Vein Bostonin isovanhempien luo yökylään ja tulin makoilemaan kotiin aurinkoon.

Vaikka Melbourne onkin tosi ihana kaupunki niin yksi asia mitä en jää kaipaamaan on sää. Aamulla saattaa olla kylmä ja harmaata. Lounasaikaan aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, illalla sataa kaatamalla vettä ja yöllä myrskytä. Ja ei tää ei tapahdu kerran parissa viikossa vaaan joka päivä! Ihanaa..
Mentiin illalla Emman, Ellan ja muutaman muun au pairin kanssa baariin. Ennenkun lähdettiin Meegan päätti, että me tarvitaan shotteja. Joten se kaatoi meille kolme shottia ja heitti meidät SL Hotellille.

Lauantaina me makoiltiin kotona, autoin Emmaa pakkaamaan sen tavarat ja käytiin kahvilla Amyn kanssa. Emma lähti Amyn kyydillä keskustaan hostelliin asumaan. Aika kumma ajatusmaailma joillain ihmisillä. Se asu meillä kaksi kuukautta ilmaseksi ja ei edes sanonut kaikille näkemiin... Weird...

No anyway mulla oli koko lauantai-ilta töitä ja pääsin kotiin vasta ennen kolmea yöllä, joten sunnuntaipäivän suunnitelmat meni vähän uusiksi. En lähtenytkään keskustaan vaan jäin kotiin hengailemaan lasten kanssa koko päiväksi. Ella tuli käymään meillä illalla kunnes jouduin potkimaan sen pihalle kun oli skypetreffit. Sori Ella :D

Eilen käytiin Meeganin kanssa Highpointissa shoppailemassa yli viikon palkka pois ja tänään käytiin aamulla spinningissä :)

Melbourne Royal Show

Viikonloppu meni töissä ja kotona makoillessa. Sunnuntaina mentiin Ellan kanssa kahville ja käytiin Point cookin rannalla. Sieltä näkee keskustaan, mutta oli tosi likaista :( 

 

Maanantaina Emma tuli takasin sen reissulta. Se on meillä ens viikkoon asti ja sitten se lähtee :) Meillä oli au pair -tapaaminen maanantaina sisäleikkipaikassa. Lapset leikki ja me juteltiin, kahviteltiin ja suunniteltiin meidän tulevia retkiä!

Tiistaina mentiin Meeganin kanssa salille aamusta. En oo ennen tällä Hoppers Crossingissa olevalla salilla ollut ja se vaikutti ihan mukavalta. Hain kahdentoista aikaan Indin ja me mentiin Werribeehen elokuvateatteriin katsomaan Smurffit2. Indin ensimmäinen kerta leffassa ja hyvin pärjäs kun kyseessä oli kahden tunnin elokuva!!

Illalla me mentiin Emman kanssa Melbourne Royal Showhun. Käytiin kahdessa huvipuistolaitteessa ja voin kertoa, että en oo ikinä pelännyt niin paljoa missään laitteessa. Kierreltiin alueella, ostettiin ruokaa ja showbagit, käytiin laitteissa ym. Oli mukava ja kallis ilta! :D

 Mun ensimmäinen showbag ;)