Eat & Pray & Love

Tapasin alkuviikosta ranskalaisen Maryen sekä yhden tytön jenkeistä. Molemmat oli tosi mukavia. Mentiin niiden lähellä olevaan paikalliseen pubiin istumaan. Olin autolla liikenteessä ja menin tilaamaan kokista. Tää myyjä sitten kysy multa henkkareita ja näytin suomalaista ajokorttia. Se halus nähdä passin ja kun mulla sitä ei ollut niin se ei sitten myynyt mulle KOKISTA?! Australialaiset on outoja.. No anyway. Oli aika hauska huomata miten pieni maailma oikeesti on. Oon lukenut yhtä blogia jo monta kuukautta ja tätä blogia kirjottaa tää kyseinen jenkeistä kotosin oleva tyttö keneen tutustuin..

Keskiviikkona menin aamulla keskustaan. Tapasin Ranskasta kotoisin olevan Emilien. Haettiin juotavat meille ja mentiin Flight Centeriin varaamaan meille hotelli kesäkuun Balin matkaa varten. Löydettiin hyvä hotelli, tosin halvemmallakin olis saanut, mutta ainakin ton pitäs olla tosi hyvä! Mentiin sitten shoppailemaan (Emilie shoppaili kun mä oon köyhä..) ja pian mun pitikin jo lähtee takasin töihin.

Illalla päätin sitten töiden jälkeen lähteä uudestaan keskustaan. Tapasin siellä kolme saksalaista tyttöä ja yhden norjalaisen. Mentiin Northbridgeen, koska sieltä näytettiin screeniltä Eat&Pray&Love -elokuva.

Siellä oli bändi soittamassa ennen leffan alkua.

Ei saatu säkkituoleja kun kaikki oli jo varattu, mutta ei se haitannut. Leffa oli hyvä ja seura loistavaa! Kotiin lähettäessä olin jo valmis nukkumaan, joten taisin torkkua koko junamatkan kotiin ja kotona olin ennen puoltayötä...

Suklaata, jäätelöä ja nähtävyyksiä

Herättiin sunnuntaina kasin jälkeen. Pakattiin tavarat takasin autoon, laitettiin ittemme lähtökuntoon ja syötiin aamupala. Meidän ensimmäinen kohde oli tittididiii Suklaatehdas!

Kuten arvata saattaa käytiin muutamaan otteeseen hakemassa suklaata näistä kulhoista. Tosin ei kyllä oltu ainuita. Koko paikka oli täynnä ihmisiä! 

Kun oltiin saatu tarpeeksemme suklaasta, lähdettiin jatkamaan matkaa pohjoseen. Ei tarvinnut kauaa ajaa kun oltiin jo meidän seuraavassa kohteessa. Ngilgi Cave oli seuraava paikka ja mentiin katsomaan suomeks oisko tippukiviluolia? 

Nimensä tää paikka on saanut aboriginaalien legendan mukaan, jossa hyvä henki(Ngilgi) ja paha henki(Wolgine) taisteli. Ja ilmeisesti hyvä henki sitten voitti!

Tosta mentiin alas luoliin, pelottavaa

Nää luolat löysi vuonna 1899 parikymppinen mies nimeltä Edward Dawson, joka loppujen lopuks jäi tonne ja avasi noi luolat yleisölle.

Ja takasin ulos. Voin kertoa, että joo tosi hieno paikka, mutta oli vähän ahdistavaa jossain kohdissa kun jouduit kävelemään kumarassa ahtaissa paikoissa. Siinä vaiheessa kun oltiin menty monta kymmentä mentriä maan alle kävi kävi muutamaan otteeseen mielessä, että mitäs jos ne romahtaa meijän päälle! No onhan ne siinä ollut jo monta miljoonaa vuotta, mutta eihän sitä koskaan tiedä... Kuitenkin selvisin hengissä ulos ;)

Pidettiin pieni tauko tän jälkeen ja syötiin meidän eväitä. Seuraava kohde oli mun valitsema.

 Rasberry cheesecake !

Nää kyltit oli hauskoja mitä tuolla pihassa oli:D

Children Left Unattended Will Be Given a DOUBLE ESPRESSO and a FREE PUPPY!

Children Left Unattended Will Be SOLD TO THE CIRCUS :D 

Anyway, syötiin meidän jätskit ja tunkeuduttiin takasin meidän kuumaan autoon. Matka jatku ja seuraava kohde oli...

...LIGHTHOUSE!

Maisemat oli tosi upeet :)

Majakanvartijan talon pihassa oli myös kenguruita. Yks niistä oli tosi iso, varmaan kaksmetrinen seistessään!! 

Aurinko alko pikkuhiljaa laskea ton majakkakierroksen jälkeen ja me lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Oli mukava tulla kotiin kun heti oltiin kyselemässä miten reissu meni ja sain kuulla, että oli kiva kun tulin takasin :) Musta oli kiva tulla takasin!

p.s kuvia saa edelleen isommaksi klikkaamalla niitä!

Telstra Drug Aware Pro 2012

Mun koko alkuviikko meni kipeenä ollessa. Tiistaina menin rannalle Saran kanssa ja tavattiin siellä saksalainen Nicola. Juteltiin ja meillä oli tosi hauskaa, kunnes mulle tuli huono olo ja melkein pyörryin. Ehdin kuitenkin istuun ennen.. Mentiin sitten varjoon ja lähettiin ajamaan kotiin. Matkalla jouduttiin kuitenkin vaihtaan kuskia kun en pystynyt enää ajamaan kun tuli liian huono olo. Kotona nukuin siihen asti kun piti mennä hakemaan tyttöjä koulusta. Ne oli kyllä sulosia kun kotiinpäästyä mun piti mennä taas makaan ja ne oli tuomassa mulle koko ajan juotavaa ja toinen alko siivoomaan(että tuun iloseks ja parannun?).
Keskiviikko menikin sitten sängyssä maatessa ja tyttöjä välillä harrastuksiin kuskatessa.
Torstaina olin jo paremmassa kunnossa. Käytiin päivällä ostamassa kaikki tarpeellinen viikonlopuks.

Olin perjantaina aamun töissä ja mun piti lähteä ennen kymmentä, mutta ylläriylläri oon aina myöhässä niin ei lähdettykään. No loppujenlopuks oltiin haettu kaikki kyytiin ja oltiin Perthin ulkopuolella kahentoista aikoihin. Lähdettiin siis Saran, Emmyn ja englannista kotosin olevan Gracen kanssa ajamaan etelään Margaret Riveriä kohti.

Ajettiin Gracetown -nimiseen paikkaan leirintäalueelle ja pystytettiin meidän teltta ilman apuja! Hostäidin ystävä anto ton teltan meille lainaan ja sano jättäneensä ohjeet sisälle jos ei vaikka osata koota sitä.. Ja pyh mehän oltiin melkein sudenpentuja :D

Teltan pystytyksen jälkeen mentiin etsimään ruokakauppa ja löydettiinkin. Syötiin hyvin, käytiin vähän ajelemassa ympäriinsä ja mentiin ajoissa nukkumaan.
Lauantaina herättiin aikasin aamulla ja lähdettiin ajamaan Surfers Pointiin missä oli :

Telstra Drug Aware Pro 2012 !! Länsi-Australian isoin surffitapahtuma. Nähtiin maailman huippusurffareita, oli aika huikeeta! Oltiin koko päivä tuolla, istuttiin katsomassa surffareita, hengailtiin. Oli tosi kuuma, mutta parempi sekin kun kylmä! Olisin halunnut kuvia surffareista surffaamassa, mutta oltiin liian kaukana mun kameralle, joten ei tullut hyviä kuvia...

 Sara, minä ja Emmy

 Siellä oli ollut pieni bushfire, kaikki palanut...

Mentiin kisoista takasin leirintäalueelle. Syötiin dinner, pistettiin vähän meikkiä naamaan ja lähdettiin Margaret Riverille katsomaan onko siellä mitään menoa. Jonotettiin luultavasti paikan ainooseen baariin(ainakin jono oli sen mukanen) tunti ja päästiin sisään. Kuvitelkaa sellanen pienen kylän baari, joka on täynnä surffareita, siellä soi sellanen reggae -musiikki, kaikki ihmiset on tosi rentoja ja se paikka on sellanen kotoisa ja viihtyisä pieni paikka. Tää paikka oli sellanen. Tosi vaikee selittää, sinne pitää ite mennä, mutta tykkäsin tosi paljon!! 

Ennen puoltayötä me sitten lähdettiin jo ajamaan takasin leirintäalueelle nukkumaan. Ei ollut kauheen mukavaa ajaa takasin kun oli pilkkopimeetä ja hyvä kun näki missä tie meni.. Meidän leirintäalueella oli iltasin/öisin kenguruita. Melkein ajoin yhden päälle kun se pomppi auton edestä kun ajettiin sisälle... Onneks olin varautunu ja ajoin hitaasti :)