Nagambie Skydiving

Lauantaina aamulla heräsin seitsemältä ja laitoin itseni valmiiksi. Mun piti ottaa perheen isän auto, mutta tää oli lähtenyt töihin autolla. No muutaman puhelun jälkeen lähdin sitten toisella autolla hakemaan Amya Werribeestä ja sieltä ajettiin kotiin hakemaan mun tavarat, toimistolle vaihtamaan auto toiseen autoon ja vihdoin yhdeksän jälkeen päästiin lähtemään.

Ajettiin motarille ja matka kesti vähän alle kaks tuntia. Koko matkan olin ihan pissat housuissa kun jännitti niin paljon. Kun päästiin perille, mietittiin minne me oikeen tultiin kun paikka näytti tosi vanhalta eikä turvalliselta ollenkaan! Ajettiin sitten talon toiselle puolelle ja alkoi näyttää jo vähän paremmalta. Näin lentokoneen, mistä hyppäisin ja se näytti aika pieneltä peltipurkilta.

Mentiin sitten toimistoon ja sain kauheesti papereita täytettäväksi. Juteltiin yhden naisen kanssa, joka kanssa hyppää siellä ja kävi ilmi, että hän on puoliksi suomalainen. Hänen mies kuvasi ja otti valokuvia mun hypystä! Sen jälkeen odoteltiin melkein tunti(mun jännitys vaan kasvoi) kunnes mut kutsuttiin opetusalueelle. Mun ryhmään kuului 5aasialaista, jotka oli tullut sinne juhlimaan synttäreitä. Ensimmäinen kysymys oli mun vieressä olevalta tytöltä kun se oli kuullut huhuja, että kuinka moni kakkaa housuihinsa kun hyppää?! Se luuli, että joka toinen hyppääjä, mutta meidän ohjaaja sano ettei oo koskaan kuullut tollasesta :D Haha

Käytiin siinä sitten läpi mitä pitää tehdä kun hypätään ja mulla meni vähän ohi kun jännitin niin paljon, mutta käytiin ne vielä uudestaan läpi niin tiesin mitä tehdä.

Siinä sitten oli lisää odottelemista ja laitettiin hyppyhousut jalkaan ja ne valjaat vai mitkä ne nyt onkaan. Vihdoista viimein tuli aika mennä ja lähdettiin koneeseen. Yhtäkkiä ennenkun mentiin portista sisään sinne missä lentokone oli, mun hyppääjä Jai oli vaan että pysähdy heti! Olin vaan että mitämitä mikä nyt on hätänä? Sitten se sano tästä kun meet eteenpäin alkaa fun zone :D lol Mä jo ajattelin, että ollaan unohdettu tyyliin joku valjas kiinnittää muhun...

Mä olin aika hyvissä käsissä mun hyppyni kanssa, koska Jai on kuulemma hypännyt monta tuhatta hyppyä ja käynyt myös Norjassa hyppäämässä basejump. Eli kalliolta hyppäämässä alas!

No lentokoneessa oli vähän lisää paniikkia ilmassa. Lennettiin joku satavuotta ylöspäin ja musta otettiin aina välillä videota. Vihdoista viimein punainen valo syttyi päälle. 3minuuttia aikaa. Jai kiinnitti mut siihen ja tarkisti vielä kaikki valjaat. Keltainen valo syttyi päälle. 1minuutti piti valmistautua. Laitoin lasit päähän. Punainen valo syttyi päälle, mikä tarkoitti että nyt hypätään!

Mua pelotti niin paljon etten voi sanoilla edes kuvailla. Mun edessä oli monta ihmistä hyppäämässä ennen mua ja siinä kun katselin kun ne meni koneen reunalle ja yhtäkkiä vaan katosi ei ollut hauskaa :D
Sitten tulikin jo mun vuoro ja oltiin reunalla. Pistin kädet ristiin ja jalat koneen alle. Sitten Jai sano, että nyt mennään ja hypättiin ulos. Pudottiin ehkä 5sekuntia ja olin kauhusta kankeena kunnes meidän varjo aukes. Jai sano vaan että oh shit. No mähän aloin heti kysymään että mitä nyt mitä tapahtu miks sä sanoit oh shit apuaaa..

Meidän varjo aukes aivan liian aikasin. Hypättiin 4,5km korkeudelta, joten meidän vapaapudotuksen olisi pitänyt olla minuutin mittainen. No voin kertoa, että siellä 4km korkeudella kun varjo aukes oli aikas kylmä ja ainut tapa tulla nopeasti alas oli kai pyöriä, joten mehän pyörittiin ja pyörittiin ja pyörittiin. Sain välissä vähän ohjata itse meidän varjoa ja yrittää katsella maisemia, mutta mun pää oli pyörimisestä niin sekasin, että yritin vaan keskittyä ettei mulle tuu huono olo tai etten pyörry. Jai sano mulle matkalla alas, että mä luultavasti saan uuden hypyn, koska tää hyppy ei onnistunut ollenkaan. Mä mietin siinä vaiheessa, että jos laskuvarjohypyt on tälläsiä en todellakaan halua hypätä toista kertaa.

No vihdoista viimein kun päästiin maahan oli vähän huono olo. Mentiin ottamaan multa valjaat yms pois ja menin toimistoon sanomaan, että niin mä saan kai uuden hypyn kun toi meni pilalle. Istuin sitten sohvalla ja juttelin muille hyppääjille ja ne yritti kovasti spekuloida mitä meidän hypylle oli käynyt. Luultavasti meidän safetypin oli ollut huonosti kiinni tms kun varjo aukes heti.
Meillä oli hyvä onni ettei varjo auennut aikasemmin, koska sehän olisi voinut vaikka jäädä kiinni koneeseen...

No odottelin sitten sohvilla ja yritin saada mun olon paremmaksi. Tajusin etten oo syönyt mitään aamu 7jälkeen, joten kävin hakemassa eväitä ja alkoi heti tuntua paremmalta. Kävin sitten katsomassa toimiston taululta ja  mut oli laitettu uuteen hyppyyn jee :) Ihmettelin kun ihmisiä tuli takaisin hypystä ja ne oli kaikki niin iloisia ja ei lopettanut hymyilemistä. Mietin vaan, että miten se muka oli noin hauskaa..

Sain suostuteltua Amyn hyppäämään ja se täytti kaikki paperit ja meni maksamaan. Meidän harmiksi Amyn englantilainen pankkikortti ei toiminut ja se ei sitten voinutkaan hypätä :(

Tälläkertaa mulle pistettiin vaan valjaat päälle ja mentiin odottelemaan koneen lähelle. Yks toinen ohjaaja selitti kahdelle miehelle, jotka hyppäs samaan aikaan, että joo se vapaapudotus on noin minuutin mittainen. Lisäsin siihen, että tai 5sekuntia ja ne vaan nauro kun kerroin mun edellisestä hypystä!

Hyppäsin taas Jayn kanssa. Tälläkertaa lentokoneessa mua ei jännittänyt niin paljoa vaikka vieläkin jännitti. Lentokoneen reunalle, jalat alle, kädet ristiin ja menoksi! Tälläkertaa me pudottiin. Me pudottiin kauan! Mun valokuvaaja jostain tupsahti meidän eteen ottamaan videoo ja kuvia ja pitkän pudotuksen jälkeen Jai aukas meidän varjon.

Sain taas ohjailla meitä ja tälläkertaa me pystyttiin nauttimaan meidän alastulosta. Jai kertoi mulle missä näky mitäkin paikkoja ja minne laskeuduttaisiin. Tälläkertaa meidän laskeutuminen tuli tosi nopeasti ja yhtäkkiä oltiinkin jo maassa! Taisin sanoa kun laskeuduttiin, että hypätään uudestaan hehe :D

Tälläkertaa mä olin yks niistä joka ei pystynyt lopettamaan hymyilemistä. Menin takaisin ja kerroin Amylle miten upee hyppy meillä oli! Enkä lopettanut hymyilemistä kun lähdettiin autolla ajamaan.

Ajettiin ehkä parikymmentäminuuttia kun alkoi kuulua hassua ääntä. Pysähdyttiin ja ajattelin että se oli sellanen muovi auton sivussa ja päätettiin jatkaa matkaa. No tää ääni vaan kasvoi ja pysähdyttiin uudestaan. Huomattiin auton takarenkaasta lähtevän pitkä kumi irti ja päätin soittaa apua. No mun puhelimesta oli loppunut akku ja niin oli Amynkin puhelimesta. Ei siinä sitten muu auttanut kun tien varressa alkaa heiluttelemaan jos joku auto olis pysähtynyt. Vähän ajan päästä yks auto pysähtyi ja sieltä tuli kaksi vanhaa miestä auttamaan. Kerrottiin mitä tapahtu ja ne vaan sano, että kyllä sillä vielä pystyy ajamaan. Tielle vaan! Toinen auto pysähtyi ja sieltä tuli 2miestä kehen tutustuttiin siellä skydiving paikassa! No ne sitten autto meitä. Sain mun puhelimen lataukseen ja ne seuras meitä vähän matkaa autolla, mutta auto piti niin hassua ääntä ja ratti vaan heilu, joten pysähdyttiin uudestaan.

Mitch ja hänen kaveri yritti vaihtaa niiden auton vararenkaan(meillä kun ei ollut vararengasta) meidän autoon, mutta se ei ollut tarpeeksi syvä. Ajettiin auto sitten parin minuutin päässä olevalle huoltoasemalle ja sain Meeganilta luvan jättää auton sinne ja me saatiin kyyti Mitchiltä kotiin. Mitch oli ihana kävi hakemassa meille kaikille jäätelöt ennenkun lähdettiin ajamaan takaisin!

Tajuttiin sitten kun pojat oli just lähtenyt, että niille tais jäädä joku tosi tärkeä mutteri renkaiden vaihdosta? Joten lähdettiin autolla niiden perään kun meillä ei ollut niiden numeroa. Oltiin sitten viisaita ja soitettiin sinne skydiving paikkaan ja ne soitti Mitchille ja Mitch soitti mulle kun sillä oli mun numero. Kävi ilmi, ettei niillä ollut sitä osaa.

Ajettiin sitten Werribeehen hakemaan Amyn auto, meille viemään mun auto pois ja lähdettiin takasin sinne huoltoasemalle. Me ajateltiin matkan olevan joku päälle puolituntia, mutta se olikin joku tunti puoli. Käytiin katsomassa tienvarresta missä vaihdettiin rengasta, mutta eihän se siellä ollut(plus oli pimeetä niin ei me paljoa nähty). Mentiin sitten katsomaan huoltoasemalle kun mulla oli sellanen tunne, että se saattais vieläkin olla siinä renkaassa. Ajettiin auton viereen ja oli ihmisillä ihmettelemistä kun tuuletettiin kun löydettiin se renkaasta!

Ei oltu syöty melkein mitään koko päivänä niin ajettiin seuraavalle huoltoasemalle, jossa oli Subway. Kävin hakemassa subin ja myyjä anto mulle alennusta sekä extra keksin ;)

Loppumatka meni sitten ihan hyvin ja pääsin nukkumaan joskus puolenyön jälkeen!

Mikä päivä! :D